Pakkasaamun herätys

"Äitii... ulkona on pakkasta ja minulla ei ole välikauden takkia"... oli herätykseni muutama aamu sitten. Olin juuri edellisenä päivänä järjestellyt kangasvarastoni ja samalla esitellyt tytylle kuinka olin ostanut hänen välikauden takkia varten kankaita Eurokankaan palalaarista ja Kankaita.comista. Kommentiksi tytyltä sain silloin, "joo, mut ne on kankaina, ei takkina".
Kieltämättä aamu oli kirpakan oloinen, mittari näytti 4 astetta pakkasta, kun etsin valmiiksi piirtämäni kaavat ja aloin muokata niitä tytyn kroppaan passaaviksi.

Takin teossa minulla meni pari päivää, kaikkine muokkauksineen ja pienentämisineen. Väliin oli jo usko loppua ja takin tekele lentää ikkunasta ulos. Lopulta takki oli valmis kellon näyttäessä 23.30.

Pieniä vikojahan siihen jäi, kuten ylisuuri kaulus, mutta eipähän tyty kuristu.

Tämä ei ole Kalifornia

Nii. Siinä sitten kävi niin, että kesällä pengoin vaatekaapit: näitä piän, nää kirppikselle, nää räteiks jne. Paljastettakoon tässä vaiheessa että ei en toellakkaan vieny vaatteita kirppikselle vaan lahjotin erääseen mielenterveyskuntoutujien hoitokotiin nuorille. Oon nimittäin sen verta laiska ihminen, etten jaksa hinnoitella vaatteita, viiä niitä johonki tai vastaavasti ottaa niistä kuvia, ladata facen kirppikselle ja vastata av, yv, varaan, jono, lähetätkö viesteihin. Camoon ne on jotain parin euron hintasia vaatteita! No siis, palataan aiheeseen. Kesällä viskoin pois lähes kaikki pitkähihaset paidat, hupparit, villatakit ja semmoset talavikamppeet. Miran ukko totesi, että hei! Tää ei oo Kalifornia! Nii, äly hoi. Pakon edestä siis itelle huppari.
Kankaat Mira toi Täältä, kaavat muokattu omille mitoille MIW-kaavasta.

Sirkustelua

Tämä sirkustelu saa nyt loppua, totesi alakoulun opettajani erään kevätjuhlan jälkeen. Kertoi, että elämä ei ole sirkustelua, elämää täytyy elää tietyllä vakavuudella ja hartaudella. Kyllä ei ollut oikeassa. Elämässä pitää olla leipää ja niitä sirkushuveja, tietty pilke silmäkulmassa. Jos tässä liian vakavaksi alkaa ni ei kait siitäkään mitään tule. Itelleen ku nauraa ni eipä lopu naurun aiheet kesken.

Vaa joo. Ukon tursakkeelle tekasin paidan, johon freak circus kangas Täältä.

Alku.

Blogiamme kirjoittaa Mira ja Laura. Molemmat neuloo, virkkaa, ompelee, askartelee, leipoo, eli lyhyesti kaikkea mitä omin pikku kätösin voi tehdä...

Molemmat kärsivät tarvikkeiden hamstraamisesta ja kroonisesta aikapulasta. Työt ja opiskelu haittaavat harrastuksia ja perheenkin kanssa pitäisi välillä ehkä tehdä jotain.